Lomalta pelien pariin – Assyjen viikolla

Nuorisotyö toimii nuoren arjessa ja ennen kaikkea nuoren vapaa-ajassa. Vapaa-ajan arvostus ja merkitys kasvaa vuosi vuodelta näkyen erilaisten vapaa-ajan toimintojen ja niihin liittyvien tuotteiden ja tarvikkeiden tarjonnan kasvuna. [1]

Vapaa-aikaamme tarjotaan perinteisten liikunnan ja kulttuurin vaihtoehtojen lisäksi yhä useammin jotakin joka tuntuu uudelta, mutta onko se sitä? Onko pelaaminen uutta? Onko kaupunkiviljely jotakin uutta? Eikö kaupungeissa ole aina kasvatettu (jos se vain on mahdollista) jotakin viljeltyä ruokapöytään ja eikö pelaaminen ole kautta aikojen kuulunut ihmisten tapaan viihdyttää itseä ja toisia ns. joutoajalla eli silloin kun ”ei ole mitään tekemistä”. Näin on, mutta siinä missä ennen riitti peritty tieto ja taito, on nyt tilalla uusi ja erilainen lähestymistapa. Yhä suurempi osa vapaa-ajan sisällöstä tuotetaan ja se tuotetaan yhä useammin ammattimaisesti, koulutetuin voimin.

Suomen pelitoimialan strategia 2010-2015 ja visio 2020 määrittelee pelialalle neljä eri toimintakokonaisuutta ja niiden alle kehittämistarpeet. Rahoituksen osuus on tärkeä. Suomessa tuetaan mm. elokuvien tuotantoa, mutta pelialalle ei ole olemassa pysyvää tuotantoa tukevaa järjestelmää.  Toisena kokonaisuutena strategiassa nimetään alan ammatillinen koulutus ja erityisesti koulutuspolkujen luomisen tarve. Polun tulisi olla kattava eli toinen aste, amk-taso ja yliopistotaso.  Kolmas ja neljäs toimintakokonaisuus liittyvät näkyvyyteen, tunnettuuteen ja sitä kautta alan jakelun ja markkinoinnin edistämiseen. Käsittääkseni em. asiat todellakin vaativat toimenpiteitä, mutta ovat keskenään paralleeleja eli rinnakkaisia, mutta myös perustuvat kahden ensimmäisen toimintakokonaisuuden kunnossa olemiseen.

Peliteollisuuden[2] yrityksistä noin puolet sijaitsee pääkaupunkiseudulla, mutta kasvua on tapahtunut ennen kaikkea esimerkiksi Tampereella. Peliteollisuuden yritykset ovat yleensä pieniä, 66 % yrityksistä on alle 10 hengen yrityksiä, mutta kasvu on tapahtunut juuri ihan pienistä noin kymmeneen hengen kokoonpanoja kohti. Teollisuuden mukaan tämä on merkki terveestä yrityspohjasta.  Kun hiukan suurempi pelialan yritys on kaatunut, on sitä seurannut joukko pieniä yrityksiä eli pakka on vain hiukan sekoittunut uuteen järjestykseen.  Peliteollisuus on kevyesti liikuteltavaa teollisuutta moneen muuhun alaan verrattuna. Toisaalta pelinkehittäjät itse näkevät, että työtä ei voi ulkoistaa alihankinnaksi halpamaihin. Kehittäminen edellyttää vahvaa teknologiaosaamista, jonka taustalla on vaatimus koulutustausta toisin kuin esimerkiksi kokoamisteollisuudessa.

Otsikoin blogini tarkoituksella myös ristiriitaisuutta herättäväksi. Pelimaailma mielletään aina pelkästään vapaa-ajan maailmaksi. Vaikka suomalaisten suhtautuminen (myös) pelaamiseen ja pelimaailmaan on vakava, niin silti unohdamme toistuvasti, että pelitoiminta työllistää tällä hetkellä noin 1200 suomalaista ja alihankintojen kanssa yhteensä jo noin 1500 – 1600.  Peliteollisuutta leimaa lisäksi kaksi merkittävää suuntausta: tuotteista vientiin menee miltei 90 % ja työllistämisluku on yli kolminkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Nuorisotyön tehtävä on edistää nuorten hyvinvointia. Nuoren hyvinvointia edistää, jos hän voi luoda harrastamisesta itselleen ammatin ja kokea kokonaisvaltaista kiinnostusta ja uppoutumista asialle, josta hän pitää. Peliala on kiinnostava ala ja  tulevaisuuden työllistäjä.  Peliala myös vaatii, ennen kaikkea osaamista. Nuorisotyössä voidaan edistää tätä osaamista tarjoamalla haastavia ja monipuolisia pelialaan liittyviä toimintoja ja tapahtumia. Digitaaliset pelit –hankkeessa yhdessä Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Pelitalon ja Verken kanssa aloitamme taas vilkkaan syyskauden, josta ei tule puuttumaan uusia verkostoitumisia ja uusia toimijoita. Toimeliasta syksyä kaikille!

Suvi Kuikka
Kirjoittaja toimii verkkopalvelupäällikkönä Verkessä. Hän vetää tällä hetkellä myös Digitaaliset pelit tulevaisuuden elinkeinoelämän perustana Helsingissä -hanketta.

[1] Suomalainen vapaa-aika. Arjen ilot ja valinnat. Liikkanen, Mirja (toim.); 2009. Gaudeamus. Helsinki.

[2] The Finnish Game Industry 2010-2011. Neogames. Centre of Game Business, Research and Development.  www.neogames.fi (haettu 2.8.2012).



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s