Nuorten osallisuus ja yhteisöt verkossa. Huomioita ja pohdintaa Nuoret, verkko ja osallisuus -brunssilta

Verken kolmas brunssi-tilaisuus aiheella Nuoret, verkko ja osallisuus järjestettiin tätä kirjoittaessa jo yli kuukausi sitten 31.5.2012. Tämä blogaus on tarkoitettu toisaalta yhteenvedoksi ja tiivistelmäksi niille, jotka haluavat tutustua aiheeseen ja toisaalta brunssiin osallistuneille jatkopohdintaa varten. Aika on allekirjoittaneella kulunut kesälomilla ja pienestä jalkahaaverista aiheuttamasta rasituksesta toipuessa. Mutta parempi kirjoittaa myöhemmin kuin ei milloinkaan – ja onpahan kesän jälkeen töihin palaavilla blogiamme seuraavilla luettavaa kaiken roskapostin vastapainoksi.

Brunssiin päätettiin kutsua osallistujia karkeasti sanoen kolmesta eri ryhmästä: ammattilaisista, verkon aktiivisista toimijoista (nuoret tai nuoret aikuiset) sekä toimintaan osallistuneista nuorista. Tavoitteena oli herätellä keskustelua etupäässä nuorten osallisuudesta, osallisuustoiminnan kehittämisestä sekä nuorten omaehtoisista yhteisöistä ja niiden toiminnasta verkossa. Myös vaikuttaminen ja verkkodemokratia nostettiin esille. Keskeisimmiksi teemoiksi nousivat osallisuuden tunne ja sen merkitys nuorille, kuntasektorin kohtaamat haasteet verkossa tehtävässä työssä sekä verkon ominaispiirteet. Kirjavalla osallistujakunnalla pyrittiin saamaan aikaan monipuolista keskustelua sekä tiedon ja kokemusten vaihtoa.

Tilaisuus seurasi edellisistä brunsseista tuttua kaavaa alustuksella, tarjoilulla, ennakkokyselyiden purulla ja ryhmätyöskentelyllä. Mukana oli tällä kertaa myös viisi aiheeseen liittyvää väittämää, joiden avulla heräteltiin keskustelua ennen ryhmätöitä. Mielestäni väittämistä johdetusta keskustelusta muodostuikin koko brunssin ydin, joten päätin keskittyä blogauksessani niihin.

Alustus ja ennakkokyselyiden tulokset

Tiivistän tässä ja seuraavassa kappaleessa brunssilla suunnitelmallisesti käsiteltyjä ja esille nousseita seikkoja. Alustuksen voi katsoa kokonaisuudessaan täältä. Osallisuuden keskeisin määritelmä on subjektiivinen kokemus osallisuudesta, tunne siitä, että on osa jotain ryhmää ja kokee voivansa vaikuttaa asioihin. Tässä valossa osallisuus on samanarvoista, oli sitten kyse johonkin keskusteluun osallistumisesta, harrastamisesta tai vaikuttamisesta, miksei myös kuulluksi tulemisesta. Ryhmätasoilla osallisuus merkitsee vallan ja vastuun jakamista sekä vuorovaikutusta ryhmän jäsenten sekä yksilön ja yhteisön välillä. Verkossa tehtävän, nuorille suunnatun työn tehtäväksi voidaan nähdä muun muassa merkityksen ja tuen antaminen verkossa tapahtuvalle yhteisölliselle toiminnalle, osallistumisen mahdollisuuksien edistäminen ja osallisuustoiminnan kehittäminen sekä mahdollisuuksista tiedottaminen. Erityisesti aikuisjohtoisessa, nuorille valmiiksi verkon avulla järjestetyssä työssä korostuu verkon ominaispiirteiden hyödyntäminen. Verkossa tehtävä nuorisotyö voi myös olla vain tilojen ja välineiden tarjoamista nuorten omaehtoisille toimintaryhmille ja niiden toiminnan tukemista.

Haasteita kaikelle verkossa toteutettavalle työlle asettavat kuntien järjestämien palveluiden byrokraattisuus, hidastempoisuus ja työntekijöiden tiedon puute sekä toisinaan myös kuntien käyttämien verkkojen rajoitukset. Haastavaksi nähdään myös verkon alati muuttuvat trendit ja oikeanlaisten, omaa kohderyhmää edustavien nuorten yhteisöjen ja kokoontumispaikkojen löytäminen verkosta sekä yhteisen, verkossa käytettävän kielen puute.

Väittämät ja niistä esille nousseita teemoja ja huomioita

Brunssilla käydyn keskustelun alla olevista väittämistä voi katsoa kokonaisuudessaan täältä. Kirjoittamani kuvaukset eivät ole suinkaan suoria lainauksia, vaan ne sisältävät omaa tulkintaani ja pohdintaani. Siksi suosittelen oman pohdinnan syventämiseksi linkin avaamista varsinkin niille, jotka eivät ole keskustelua kuulleet.

Väittämä 1: Tunne osallisuudesta on yhtä merkityksellistä nuorille niin verkossa kuin sen ulkopuolellakin ns. reaalimaailmassa.

Verkon aktiivisissa ryhmissä korostuu vertaisryhmän merkitys yksilölle helpommin kuin reaalimaailmassa. Tunne osallisuudesta ilmenee usein aktiivisuutena, epämuodollisuutena, spontaaniutena ja tunteiden värittämänä toimintana. Myös negatiiviset tunteet voivat korostua ja niistä voi tulla niin merkityksellisiä, että uudet, kehittävät aloitteet jäävät varjoon. Varsinkin tällöin voi työnsä puolesta ryhmän toimintaan osallistuvalla aikuisella olla haaste poimia keskusteluista toimintaa eteenpäin vieviä asioita. Tunne osallisuudesta on yhtä merkityksellistä niin verkossa kuin reaalimaailmassa, se vain ilmenee eri tavoin.

Niin ammattilaiset kuin useat verkon vieraaksi kokevat nuoretkin kaipaavat helposti käytettäviä, yksinkertaisia välineitä esimerkiksi päätöksentekoon osallistumiseen. Toiminnalle asetettu odotus sitoutumisesta voi karkoittaa suuren osan potentiaalisista käyttäjistä. Toisaalta osallistuminen moneen toimintaan verkon kautta on jo lähtökohtaisesti helpompaa (mm. klikkaamalla “tykkää” nappia, kommentoimalla tai kirjoittamalla nimensä nettiadressiin) kuin reaalimaailmaan toimintaan mukaan tuleminen. Aktiivisuus verkossa voi antaa väärää kuvaa toiminnan suosiosta verkon ulkopuolella.

Ongelmat kunnan työntekijöillä eivät ole ainoastaan byrokraattisia, kuten hidas päätöksenteko verrattuna verkon nopeatempoisuuteen, vaan yhä laajalti myös asenteellisia. Verkkoa ei nähdä asianmukaisena välineenä toiminnan organisoimiselle. Nuorille suunnatut palvelut kaipaavat entistä enemmän luottamusta niiden potentiaalisilta käyttäjiltä.

Väittämä 2: Verkon hyödyntäminen on tänä päivänä välttämätöntä nuorten osallisuuden tukemisessa.

Verkon hyödyntäminen on nykypäivänä hyvin olennainen osa nuorille suunnattua toimintaa. Tärkeää on kuitenkin kantaa vastuu siitä, että verkossa tarjottu palvelu tai tehtävä työ tuottaa tulosta. Lähtökohtaisesti ei tulekaan ajatella, että nuorille suunnatun työn vieminen verkkoon olisi aina välttämätöntä. Brunssilla käytetyt puheenvuorot kuvastavat mielestäni tervettä asennetta, jossa verkko halutaan nähdä työkaluna eikä itseisarvona. Verkossa toimimista ja tiedottamista ei usein pidäkään nostaa muiden, perinteisempien työkalujen ja -tapojen yläpuolelle, vaan nähdä se niiden tukijalkana.

Tulevaisuudessa voitaisiin verkkoa hyödyntää enemmän myös makrotasolla, nuorten ryhmien välisen, ei vain rajatun ryhmän sisäisen (mikrotaso) toiminnan edistämiseen. Tärkein verkon ominaisuus väittämään liittyen on matalan kynnyksen osallistumisen mahdollistaminen.

Väittämä 3: Nuorten osallistumista voidaan tukea verkossa samoilla menetelmillä ja periaatteilla kuin reaalimaailmassa

Jos väittämää mietitään nuorisotyöllisten tai muiden ammatillisten tavoitteiden kannalta, niin vastaus on katsoakseni kyllä. Verkkomaailmaa ei tarvitse lähtökohtaisesti eriyttää elämästä sen ulkopuolella, vaikka verkossa toimimisessa omat ominaispiirteet onkin.

Verkko on kuitenkin media, jonka käyttö edellyttää työntekijältä tiettyjen seikkojen huomioimista, kuten sen, että kaikessa verkossa tehdystä toiminnasta jää aina jälki. Verkon mahdollistama nimettömyys eli anonymiteetti voi olla toiminnan ja tavoitteiden kannalta etu tai haitta. Tapauskohtaisesti on hyvä pohtia, miten kasvottomana tai nimettömänä esiintymiseen tulisi suhtautua – siihen kannustaen, neutraalisti vai siitä pois ohjaten. Eräs tämän väittämän kannalta olennainen verkon ominaispiirre on matala kynnys paitsi liittyä, myös poistua keskustelusta tai yhteisöstä milloin tahansa. Verkon avulla toteutettava toiminta ei välttämättä sitouta samalla lailla kuin reaalimaailman kohtaamiset. Toisaalta onko myöskään toivottavaa, että verkossa kohtaaminen muodostuu itsetarkoitukselliseksi?

Verkon aktiivisille käyttäjille muodostuu herkästi nimimerkin alla toimiva ns. nettipersoona, joka voi poiketa oikeasti persoonallisuudesta paljonkin tai jopa olla sen ylikorostunut muoto. Näy usein käy, vaikka käyttäjä esiintyisi mielestään täysin vilpittömästi. Toiset taas luovat nettipersoonaansa tarkoituksella. Tämä ei välttämättä vaikuta toimintaa millään tavalla, mutta on aina hyvä vähintäänkin tiedostaa

Väittämä 4: Osallistumisen tukeminen verkossa on haastavaa.

Tästä väittämästä keskustellessa nousi uudestaan esille tarve reagoida nopeasti verkossa esitettyihin kysymyksiin, kannanottoihin ja muihin tarpeisiin, toisaalta myös verkon trendien muutoksiin. Valmista ratkaisua ei aina tarvitse esittää heti, mutta pelkkä osoitus siitä, että nuorta on kuultu voi jo herättää luottamusta ja tunnetta kuulluksi tulemisesta. Yhteisen kielen löytäminen nuoren ja työntekijän välillä verkossa osoittautuu usein reaalimaailmaa hankalammaksi. Tämä asettaa haasteita jo toimintaan innostamiselle.

Nähdäkseni verkkotyötä on kehitetty tähän asti suurelta osin vain yksittäisten hankkeiden ja projektien kautta jostain tietystä näkökulmasta rajattua tavoitetta silmällä pitäen. Osa näistä hankkeissa on ollut hyvinkin menestyksellisiä, mutta valitettavasti niistä saadut kokemukset ja niissä tuotettu tieto vanhentuu verkon myllerryksissä nopeasti. Edellä mainittuun haasteeseen vastaaminen vaatisi uskoakseni sitä, että kaikilla verkossa toimivilla ammattilaisilla olisi pysyvästi korvamerkitty osa työajasta osaamisen ja tiedon kehittämiselle ja päivittämiselle.

Väittämä 5: Verkossa nuoret eivät sitoudu osallistumiseen yhtä vahvasti kuin reaalimaailmassa.

Verkossa vallan ja vastuun suhde on usein hyvin erilainen reaalimaailmaan verrattuna. Avoin, matalan kynnyksen osallistumis- tai vaikuttamismahdollisuus ei yleensä sitouta osallistujia yhtä lailla kuin tiiviit tai suljetut ryhmät. Huomioimisen arvoista on kuitenkin se, että verkossa ryhmääntyneet nuoret tyypillisesti haluavat tavata kasvotusten ja useat nuorten omaehtoiset ryhmät järjestävätkin ns. miittejä. Myös aikuisjohtoiset ryhmät tapaavat usein mielellään. Toisaalta verkko tarjoaa kaikille nuorille, myös sitoutumiseen haluamattomille tai kykenemättömille nuorille ajasta ja paikasta riippumattoman osallistumismahdollisuuden. Tätä mahdollisuutta on omiaan edistämään erilaisten mobiililaitteiden jatkuva yleistyminen. Näin jo viikkoja brunssin jälkeen haluaisin heittää ilmoille kysymyksen, tai pikemminkin kehitysidean nuorille suunnatuista ryhmistä ja toiminnoista, joihin on verkon avulla mahdollista osallistua monella eri tasolla, reaalimaailmassa tai verkossa ja kullekin nuorelle sopivalla roolilla.

Ryhmätyöt

Kuten edellisissäkin brunsseissa osallistujat jaettiin ryhmiin pohtimaan tilaisuudessa käsiteltyjä aiheita, niihin liittyviä kokemuksia ja työn kehittämistä. Ryhmätöiden purun voi katsoa täältä. Brunssiin osallistujat jaettiin kolmeen eri ryhmään, joiden tuotokset löytyvät yhä avoimina Google-dokumentteina näiden linkkien alta: Ryhmä1 Ryhmä2 Ryhmä3

Millaisia ajatuksia, kysymyksiä tai huomioita ryhmätyöt herättävät?

Loppupohdintaa

Brunssin parasta antia oli mielestäni se, että osallistujat edustivat hyvin erilaisia tahoja, ajattelumalleja ja tapoja toimia verkossa. Tämä asettaa tietysti tapahtuman organisoimiselle ja käsiteltävien kysymysten asettamiselle melkoiset haasteet ja paljon olisimmekin varmasti voineet tehdä paremmin. Uskon, että tilaisuus kuitenkin avasi monille paikalla olleille ja tilaisuutta seuranneille uusia näkökulmia, lisäsi tietoa ja auttoi ymmärtämään verkon avulla toteutettavaa, osallistavaa toimintaa.

Entä te, hyvät lukijat, jotka tutustuitte Nuoret, verkko ja osallisuus -brunssiin vasta jälkikäteen: Millaisia asioita tilaisuudessa käsitellyt aiheet teissä herättävät? Mihin haluaisit saada vielä vastauksen?

Allekirjoittaneen visio tulevaisuudessa tehtävästä verkkonuorisotyöstä perustuu pitkälti ajatukselle nuorten omaehtoisten, verkossa tai verkon avulla toimivien yhteisöjen kuten harrasteryhmien tukemisesta. Työn tavoitteena olisi osallisuuden, aktiivisen kansalaisuuden ja mediakasvatuksen edistäminen. Työtä ei rajoittaisi enää maantieteelliset esteet, vaan nuoret voisivat olla mistä päin maata tahansa, miksei ulkomailtakin. Myös ryhmien parissa toimivat nuoriso-ohjaajat ja muut aikuiset muodostaisivat oman valtakunnallisen, tiedon jakoon ja ammatilliseen vertaistukemiseen tähtäävän verkostonsa. Entä millaisena te näette verkkonuorisotyön tulevaisuudessa?

Ymmärtääkseni useimmat verkkotyötä tekevät ammattilaiset ovat vielä tänä päivänä yksin työnsä kanssa verrattuna siihen, miten paljon työnohjausta ja tukea muilla alueilla saadaan. Tätä väitettä tukee myös esim. Verken tuottama Etsivä nuorisotyö verkossa -selvitys, joka löytyy täältä. Tämän ajatuksen inspiroimana päätin haastaa itseni kirjoittamaan aiheesta yksityiskohtaisemminkin jatkossa liittyen vaikkapa verkossa toimiviin nuorisokulttuureihin.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s