Terveiset Pelimaailmat-seminaarista Oulusta!

Osallistuin Pelimaailmat – nuorisotyön uusi ulottuvuus -seminaariin, joka pidettiin Vectorama verkkopelitapahtuman yhteydessä Oulussa 8. kesäkuuta. Seminaariin oli kokoontunut monenkirjava joukko pelialan vaikuttajia sekä nuorisotyön ammattilaisia kaikkialta Suomesta. Oli kunnia olla osa tätä arvovaltaista joukkoa ja päästä esittelemään omia kokemuksia ja näkemyksiä pelien käyttämisestä nuorisotyön kentällä. Lisäksi seminaari oli loistava mahdollisuus nähdä muita alan toimijoita ja kuulla erilaisia näkemyksiä pelialalta.

Seminaarin aloittivat Jarmo Keto ja Teemu Hiilinen SEUL ry:ltä aiheenaan Digitaaliset pelit ja pelaamisen kulttuurit erityisesti Suomessa. Heidän esityksestään mieleen jäi erityisesti pelialan toimijoista koottu kartta, joka yhdisti hyvin toimijat aina pelialan yrityksistä kunnallisiin toimijoihin. On tärkeää ymmärtää, että on hyödyllistä yhdistää monia eri alan toimijoita ja jakaa osaamista, kuin että kukin tekisi työtään vain omalla sarallaan. Näin ala kehittyy monipuolisesti. Esimerkiksi kunnallisten ja valtakunnallisten toimijoiden on hyvä tiivistää yhteistyötä erilaisten peliryhmien ja -yhdistysten kanssa. Nuorisotyö on yksi luonnollisimmista toimijoista tällaisen yhteistyön luomisessa.  Seuraavaksi vuorossa oli Inka Silvennoinen Pelitaito-projektista aiheenaan Positiivinen pelivalistus. Oli hienoa kuulla, että korjaavalla puolella ollaan löydetty positiivinen lähestymistapa niihin ongelmiin, jotka näkyvät pelaamiseen liittyvinä oireina. Enää ongelmista ei syytetä suoraan pelejä, vaan huomiota on kiinnitetty myös niihin todellisiin syihin, jotka esimerkiksi näkyvät runsaana tai haitallisena pelaamisena. Erityisesti lasten ja nuorten vanhempien tietämyksen lisääminen ja heidän tutustuttaminen pelaamiseen ja pelikulttuureihin oli erinomainen pointti Silvennoisen esityksessä. Vanhemmat on saatava osallistumaan lastensa peliharrastukseen.

Tutkija Tomi Kiilakoski Nuorisotutkimusverkostosta luennoi aiheesta Pelaamisen sosiaalisuus: uudet yhteistoiminnan muodot. Kiilakosken esityksessä käsiteltiin erilaisia pelaajayhteisöjä ja peleihin liittyvää yhteisöllisyyttä sekä niiden hyödyntämistä nuorisotyön kentällä. Kiilakoski sivusi myös peleihin liittyviä ongelmakohtia. Viimeisenä esittelimme kuluneen kevään toimintamme hedelmiä verkkoterveydenhoitaja Ranu Kähkösen kanssa. Aiheenamme oli Pelaaminen pienryhmän toimintamuotona – kokemuksia poikien peliryhmästä. Kevään ajan olemme ohjanneet Pelitalolla viikoittain kokoontuvaa 15-22 -vuotiaille syrjäytymisvaarassa oleville pojille tarkoitettua peliryhmää. Ryhmän tavoitteena on ollut poikien sosiaalinen vahvistaminen ryhmäytymisen vaikutuksesta. Ryhmä on suunnattu erityisesti niille pojille, jotka pitävät digitaalisesta pelaamisesta. Ryhmässä ollaan hyödynnetty yhteisöllistä pelaamista ja ryhmäyttäviä toimintamuotoja. Kevään osalta olemme kokeneet, että toiminnalle on tarvetta ja siitä on ollut hyötyä. Aiheemme sai seminaarissa hyvän vastaanoton ja oli ilo kuulla niin positiivista kuin myös rakentavaa palautetta. Kiilakosken kommentti seikkailukasvatuksessa hyödynnettävästä reflektiomenetelmästä oli erityisen varteenotettava.

Summa summarum

Kaiken kaikkiaan seminaari oli mielenkiintoinen ja sisällöltään monipuolinen sekä laadukas. Mieleenpainuvaa oli, että monissa puheenvuoroissa esille nousi pelaamisen ongelmakohdat. Toivoisin, että digitaaliseen viihdepelaamiseen ja rahapelaamiseen liittyviä ongelmakohtia ja haasteita käsiteltäisiin jatkossa erillisinä kokonaisuuksina. Rahapeliongelmat eivät ole rinnastettavissa suoraan digitaalisen viihdepelaamisen ongelmakohtiin. Yleensä rahapelaaminen rinnastetaan substanssiriippuvuuksiin, kuten päihderiippuvuuteen. Tämä ei päde kuitenkaan digitaaliseen viihdepelaamiseen. Digitaalisen viihdepelaamisen ongelmat ovat enemmän elämänhallintaan liittyviä asioita ja digitaaliset viihdepelit ovat aina subjektiivisesti merkityksellisiä – ne tuovat elämään sisältöä. Yleisesti rahapeliongelmat ratkaistaan nollatoleranssilla, mikä ei päde runsaan digitaalisen viihdepelaamisen ja siitä aiheutuvien haittojen ratkaisemiseen. Kumpaakin ongelmaa toki voidaan hoitaa ja ennaltaehkäistä etsimällä ne todelliset syyt, jotka ovat ongelmallisen tai haitallisen pelaamisen taustalla.

Seminaarin jälkeen tutustuimme Vectorama-tapahtumaan. Erityisen positiivisena Vectoramasta jäi mieleen, että se näytti ja tuntui ihmisen kokoiselta tapahtumalta. Tapahtumassa oli esillä pelikulttuurin kirjoa aina lanittajista, tanssipelaajiin ja lautapelaajiin, mutta mukavan kompaktilla mittapuulla. Olisi hienoa, jos muuallakin Suomessa innostuttaisiin järjestämään lisää kattavia, mutta helposti lähestyttäviä digitaaliseen pelaamiseen liittyviä pelitapahtumia perinteisten Assemblyiden ja Conien rinnalle.

Kiitokset vielä Marko Tiusaselle Messi-hankkeesta kutsusta seminaariin ja Vectoramaan!



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s