Miten tietokonepelejä voisi käyttää nuorisotyön toimintaympäristönä ja menetelmänä?

Kirjoitukseni tarkoituksena on herättää ajatuksia ja ideoita siitä, miten erilaisia tietokonepelejä voi käyttää nuorisotyön toimintaympäristönä ja mahdollisesti jopa menetelmänä. Olen koulutukseltani yhteisöpedagogi ja työskentelen nuoriso-ohjaajana Helsingin kaupungin Nuorisoasiainkeskuksella Pelitalolla, joka on myös osa Verkkonuorisotyön valtakunnallista kehittämiskeskusta eli Verkeä. Pelitalon toimintaan voit tutustua täällä. Olen miltei koko ikäni pelannut erilaisia pelejä, kuten tietokone-, figuuri-, ja roolipelejä, joten minulle Pelitalolla työskentely on unelmaduuni nuorisotyön kentällä. Toivon myös itse löytäväni uusia näkökulmia työhöni, ja että tietämykseni pelikulttuurista ja peleistä laajenisi esimerkiksi tätä blogia työstämällä.

Miksi ihmeessä tietokonepelejä?

Ensiksi täytynee hieman perustella, miksi tietokonepelejä on järkevää hyödyntää nuorisotyön kentällä. Suuri osa suomalaisista nuorista pelaa enemmän tai vähemmän digitaalisia pelejä, kuten Tampereen Yliopiston teettämästä Pelaajabarometrista selviää (Pelaajabarometri 2011). Nuoret ja nuoret aikuiset, eli 10-19 -vuotiaat ja 20-29 -vuotiaat pelaavat digitaalisista peleistä kaikkein eniten erilaisia digitaalisia viihdepelejä. Näihin peleihin kuuluvat muun muassa yksin pelattavat tietokonepelit, konsolipelit ja verkossa yhdessä pelattavat tietokonepelit. Nuorista ja nuorista aikuisista näitä pelejä pelaa kutakuinkin kaksi kolmasosaa ainakin kerran kuussa. Voi siis kuvitella, että tätäkin aktiivisemmin pelaavien osuus on edelleen merkittävä. Tietokonepelaaminen ei ole siis pelkästään perinteinen ”nörttien” harrastus, vaan se koskettaa hyvin suurta osaa nuorista. Nuorisojoukko, joita voisi pelejä hyödyntämällä kohdata, on siis varsin suuri.

Toinen merkittävä tekijä on, että nykyisin pelejä pelataan yhä suuremmissa määrin muiden pelaajien kanssa, esimerkiksi lähiverkkoyhteydessä (ns. “lanitus”) tai Internetissä. Tällaisia pelejä ovat esimerkiksi useimmat FPS-pelit (first person shooter), kuten Call of Duty4 ja Counter Strike; strategiapelit, kuten Starcraft2 tai League of Legends ja massiiviset monen pelaajan verkkoroolipelit, kuten World of Warcraft. Yhdessä pelattavat pelit eivät ole suosittuja pelkästään sen vuoksi, että ne ovat peleinä todella hyviä, vaan myös sen takia, että ne sisältävät sosiaalisia verkkoyhteisöjä – ihmisillä on usein pelien kautta jopa ystävyyssuhteita verkossa. Voisiko nuorisotyöntekijä esimerkiksi käydä pelin sisällä tiukan lohikäärmetaistelun jälkeen keskusteluja muun muassa kouluhin tai kesätöihin hakemisesta pelaavien nuorten kanssa? Eikö tällä tavalla voisi tavoittaa myös niitä nuoria, jotka eivät käy nuorisotaloilla, vaan istuvat kotona pelaamassa?

Pelit ja pelikulttuurit ovat asia, josta nuoret puhuvat. Pelit ovat nuorille hauskaa ajanvietettä, usein jopa harrastus. Monissa välituntikeskusteluissa tai Internetin keskustelufoorumeilla nuoret jakavat tietoa viimeisimmistä pelisaavutuksistaan tai miten esimerkiksi tietyn pelin pelihahmoa pitää pelata. Tiesitkö, että osa pelaajista harrastaa esimerkiksi online-pelien selostamista Internetissä samaan tyyliin kuin urheiluselostajat? Olemalla aktiivinen pelimaailmassa ja nuorten pelikultturissa on myös aktiivisesti mukana siinä maailmassa, jossa nuoret elävät. Se kuinka syvällisesti digitaalisiin peleihin ja nuorten pelikulttuureihin perehtyy, määrittää sen, mitkä mahdollisuudet nuorisotyöntekijällä on hyödyntää pelejä työssään.

No miten se sitten voisi toimia?

Yksinkertaisimmillaan tietokonepelien käyttö nuorisotyössä voi olla sitä, että nuorisotaloille hankitaan pelikoneita, joilla nuoret voivat pelata joko itsekseen tai yhdessä lähiverkon kautta. Tämä ei kuitenkaan vielä ole tietokonepelien käyttämistä menetelmänä vaan voidaan puhua siitä, että pelaamista käytetään nuorten harrastamista varten. Tällaista ajatusta voidaan viedä pidemmälle, kun pelien sisällä käydään muun muassa nuorisotyöllisiä keskusteluja tai nuoret järjestävät yhdessä ohjaajan kanssa peliturnauksia, jolloin voidaan puhua siitä että pelaamista käytetään nuorisotyön toimintaympäristönä. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksella on olemassa pelitoiminnan arviointikriteeristö (löytyy Helmi-intrasta), joka on hyvä työväline, kun pohtii sitä millaista tavoitteellisen ja hyvän pelitoiminnan pitäisi olla.

Mitä sitten varsinainen nuoristöllisenä menetelmänä hyödyntäminen voisi olla? Ajatellaanpa vaikka niitä 15-18 -vuotiaita nuoria, jotka ovat erilaisten sosiaalisen kanssakäymisen haasteiden vuoksi marginalisoitumisvaarassa. Heillä voi olla haasteita toisten ihmisten kohtaamisessa, osaa on kiusattu koulussa, monella voi olla oppimisvaikeuksia tai esimerkiksi keskittymisvaikeuksia. Heidän elämänsä voi rajoittua lähinnä kodin ympärille. He harrastavat paljon tietokoneella pelaamista, koska tietokonepeleissä he ovat hyviä ja niiden kautta he saavat jatkuvaa positiivista palautetta. Nyt monella herää ajatus siitä, että juuri tietokonepelit ovat syy tällaisten nuorten syrjäytymiseen. En kiellä peliriippuvaisten nuorten olemassaoloa, mutta väitän, että suuri osa nuorista, jotka pelaavat paljon, tekevät sitä jostakin muusta syystä. Pelaaminen ei usein ole se ongelma, vaan se on asia, jolla täytetään jotakin elämästä puuttuvaa asiaa tai pidetään hauskaa. Siksi pelien käyttäminen nuorisotyössä juuri tämän tyyppisille nuorille olisi otollista, koska pelit tarjoavat nuorille ja aikuisille yhteisen kielen ja mahdollisuuden kohtaamiseen sekä sitä kautta uusien asioiden kokemiseen. Monia pelejä pelataan yhteistyönä, joten esimerkiksi erilaisten roolien kokeileminen (johtaminen, muiden kuuntelu, ohjeiden noudattaminen ym.) ja niiden reflektointi, eli miten näitä rooleja ja niistä saatuja kokemuksia voisi soveltaa oikeassa elämässä, voisi olla hyvä nuorisotyöllinen menetelmä pelejä käytettäessä. En toki väitä, että pelien hyödyntäminen olisi ainoa keino tällaisten nuorten voimaannuttamisessa, esimerkiksi erilaiset seikkailukasvatukselliset menetelmät toimivat loistavasti, mutta voisiko esim. seikkailukasvatuksen ja pelien hyödyntämisen jollakin tavalla yhdistää?

Toivottavaa olisi, että kirjoitukseni pohjalta syntyisi keskustelua, jolloin tietämys erilaisten tietokonepelien käyttämisestä nuorisotyön kentällä syvenisi. Olisi mahtavaa, jos sinä arvoisa blogini lukija, voisit tuoda esille ajatuksiasi aiheeseen liittyen alla olevaan kommenttiosioon. Voit myös lähettää kommentteja ja kysymyksiä sähköpostitse: ari.huotari@verke.org. Pelaamisiin!



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s