Täydennyskoulutusta ongelmapelaajien tueksi

Valmistuin joulukuussa 2011 ongelmapelaajien erityisohjaajaksi Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Koulutus oli Diakin, Helsingin yliopiston sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistyössä järjestetty täydennyskoulutus ammattikorkeakoulun tai yliopiston suorittaneille ammattilaisille, jotka saattavat kohdata työssään ongelmapelaajia.

Koulutus oli pilotti ja laajuudeltaan 30op. Ongelmapelaajien erityisohjaaja -koulutus oli oppisopimustyyppinen. Koulutus oli järjestetty, koska ongelmallinen pelaaminen on selvässä kasvussa Suomessa. Keskeisenä haasteena eri ammattiryhmillä on peliongelmien tunnistaminen muiden ongelmien taustalta. Koulutuksen tavoitteena oli antaa osallistujille valmiudet pelaamisesta aiheutuvien ongelmien ehkäisemiseen, tunnistamiseen ja hoitoon sekä ongelmapelaajien läheisten tukemiseen.  Verkkoterkkarin työhön kyseinen koulutus istui hyvin. Työssä kohtaan viikoittain nuoria, jotka pelaavat konsoli- tai verkkopelejä, sekä jotkut myös rahapelejä. Täytyy muistaa, ettei pelaaminen läheskään aina ole ongelmallista, mutta joissain tapauksissa pelaaminen saattaa olla liiallista ja normaalia elämänrytmiä häiritsevää. Syrjäytyneillä ja koulutuksesta väliin pudonneilla nuorilla tällaista problematiikkaa on hieman enemmän kuin opiskelevilla. Lähdin Verkkoterkkarina koulutukseen ensisijaisesti ennaltaehkäisyn ja hoitoon ohjauksen näkökulmasta. Koulutuksessa hyödynnettiin meidän eri ammattilaisten valmiina olevaa asiantuntijuutta. Moniammatillisesti oli mahdollista kehittää uusia peliongelmaisten auttamismenetelmiä, sekä jatkokehittää yhdessä hyväksi havaittuja keinoja. Verkostoituminen eri ammattilaisten kanssa oli tärkeä osa koulutusta.

Täydennyskoulutus koostui kolmesta osasta; omalla työpaikalla tapahtuvasta opiskelusta, teoriaopinnoista, sekä aidossa työtilanteessa tehtävästä näytöstä. Näyttöön sisältyi sekä kehittämistehtävä, että toiminnallinen osuus. Tein näytön omalla työpaikallani Habbo Hotelissa, jossa keskustelin nuorten kanssa avoimesti ongelmallisesta pelaamisesta, mitä se tarkoittaa ja miten siihen tulisi nuorten mielestä puuttua. Keskusteluun osallistui lukuisasti nuoria, jotka toivat omia kokemuksiaan avoimesti esille, sekä jakoivat vertaistuellisesti konkreettisia vinkkejä syrjäytymisen ehkäisyyn. Omalla työpaikalla tapahtuvaan opiskeluun oli nimetty koulun puolesta mentorit, jotka tukivat opiskelijoita ongelmapelaajien tunnistamisessa, hoidossa/hoitoon ohjauksessa. Mentorit työskentelevät itse päivittäin peliongelmaisten lasten, nuorten ja aikuisten parissa, sekä tukevat omaisia ongelmatilanteissa.

Sana ongelmapelaaja voi kuulostaa melko rajulta, jopa syyttävältä, varsinkin kun puhutaan nuorista. Tästä kävimme usein koulutuksen aikana keskustelua. Termit liikapelaaja tai peliriippuvainen olivat käsitteinä monien mielestä kuvaavammat. Itse halusin Verkkoterkkarina tuoda pelaamisen hyviäkin puolia esille, varsinkin kun puhuttiin verkkopelaamisesta. Mielestäni yksi koulutuksen haastavimmista asioista oli osata tunnistaa ongelmallinen pelaaminen. Asiakkaan voi helpostikin leimata ongelmapelaajaksi, esimerkiksi uuden pelin tuoman alkuinnostuksen tai nuoren peliharrastuksen vuoksi. Onko näissä tapauksissa tietokoneen käytön suositusaika 2h sopiva? Mikä on ajallisesti maksimi määrä pelata? Milloin joku käyttää liikaa rahaa pelatessaan? Kuinka kysyn näitä asioita asiakkaalta? Mitä teen kun saan vastauksen? Miten ohjaan asiakasta? Minne ohjaan hänet? Tässä monta haastavaa kysymystä, joihin ei missään nimessä ole yksinkertaisia vastauksia. Lähiopetuspäivinä sekä verkkokurssilla kaikista näistä kysymyksistä saatiin paljon keskustelua aikaan ja mielestäni sain omilla kommenteillani herätettyä myös pelaamisen positiivista näkökulmaa esiin. Kuitenkin koko ajan oli muistettava, että ongelmiakin on, eikä niitä suinkaan tule vähätellä. Verkkoterkkarit tekevät vahvasti yhteistyötä Verken pelitalon kanssa. Pelitalon toiminnasta oppineena, pystyin muille kanssaopiskelijoille välittämään tietoa, että pelaamisen hyvistä ja huonoista puolista voidaan ja kannattaakin puhua rinnakkain. Monilla on automaattisesti käsitys, että kaikki pelaaminen on aina ongelmallista, johtaa aina riippuvuuteen ja liikaa pelaamiseen. On kuitenkin tärkeää, että me ammattilaiset tuemme lapsen ja nuoren kehitystä kokonaisvaltaisesti. Voimme myös olla vanhempien tukena asettamassa rajoja nuorille. Nuorten kanssa on voitava myös tästä vaikeasta aiheesta puhua, jotta ongelmia voidaan ratkaista yhdessä.

Koulutuksen aikana itselläni vahvistui käsitys ongelmien mahdollisesta laajuudesta. Kenellä tahansa voi olla peliongelma ikään, sukupuoleen tai taloudelliseen asemaan katsomatta. Joskus ongelma hautautuu muiden ongelmien taakse, joten sitä on vaikea tunnistaa. Usein ongelmapelaamiseen liittyy vahva häpeän tunne tilanteesta, velkatilanteissa varsinkin. Sain koulutuksessa paljon uutta faktatietoa muun muassa erilaisista liikapelaamisen muodoista tunnistamisen tueksi. Oli hyödyllistä tutustua palveluketjuihin ja talousneuvontaan, sekä nähdä minkälaisia auttamismenetelmiä on jo kehitetty ongelmapelaamisen hoitoon ja kuntoutukseen. Koulutuksessa hyödynnettiin myös meidän eri ammateissa työskentelevien opiskelijoiden valmiina olevaa asiantuntijuutta. Moniammatillisesti oli mahdollista kehittää uusia, sekä jatkokehittää vanhoja peliongelmaisten auttamismenetelmiä. Koulutuksesta sai valmiuksia ohjata asiakasta itse, mutta tarkoitus on myös rohkaista työyhteisöä puuttumaan mahdollisiin ongelmiin ajoissa ja rohkeasti erilaisilla ratkaisukeskeisillä menetelmillä.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s