Alhaalta ylöspäin

Osallistuin viime viikolla Oulussa ja Rovaniemellä tilaisuuksiin, joissa käsiteltiin moniammatillisen ja monialaisen yhteistyön haasteita ja mahdollisuuksia nuorille suunnatussa työssä. Oli mielenkiintoista kuulla, millaisia käytännön kokemuksia eri puolilta Pohjanmaata ja Lappia edustaneiden kuntien työntekijöillä oli nuorisolain mukaisen ohjaus- ja palveluverkoston toimivuudesta. Alueellisia eroja vaikutti olevan paljon, mutta yksi asia tuntui yhdistävän kaikkia: yhteistyötä ja tiedonvaihtoa alueellisten toimijoiden välillä on tiivistettävä. Keskustelua nousi myös verkon mahdollisuuksista toimia monialaisen yhteistyön keskeisenä kehittämisen välineenä.

Eri hallinnonalojen välinen yhteistyö tulee entisestään korostumaan, jos hallitusohjelmaan kirjattu kuntauudistus toteutuu. Hallituksen tavoitteena on ”vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne”, jossa ”vahvan peruskunnan” tulee olla riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista. Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen toteaa pääkirjoituksessaan (SK 37/2011), että ratkaisut kuntalaisten palvelujen järjestämiseen ”on etsittävä vanhentuneen hallinnon sijaan palveluiden tuotannosta käytännössä kuntalaisille, alhaalta ylöspäin eikä toiseen suuntaan”.

Alhaalta ylöspäin -näkökulma heijastuu myös Verken eli Verkkonuorisotyön valtakunnallisen kehittämiskeskuksen toimintaan ja rooliin. Keskuksemme alkutaipaleella on usein nostettu esiin kysymys: ”Kehittääkö verkkonuorisotyötä alueellisesti vai valtakunnallisesti?” Mielestäni kysymys ei ole joko-tai, vaan sekä-että. Kaiken kehittämistyön lähtökohtana tulee olla alueellisten tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen poikkihallinnollisella ja monialaisella yhteistyöllä. Mutta verkko kytkee lokaalin toiminnan tiivisti myös valtakunnalliseen, jopa globaaliin toimintaan. Hyvänä esimerkkinä tästä on ollut sosiaalisen median merkityksen korostaminen ns. arabikevään tapahtumissa.

Paikallistason yhteistyön vahvistaminen ei kuitenkaan voi olla itseisarvo, vaan sen pitää kytkeytyä tiiviisti toiminnan perimmäisiin päämääriin; tavoitteeseen edistää lasten ja nuorten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä ja toimia yhteiskunnassa sekä sitä kautta heidän hyvinvointinsa parantamiseen. Tämä vaatimus näkyy myös valtioneuvoston joulukuussa hyväksymässä Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa eli Lanukessa, jonka kolmeksi kärkitavoitteeksi on asetettu osallisuus, yhdenvertaisuus ja arjenhallinta.

Nuorille suunnatussa verkkotyössä alhaalta ylöspäin -näkökulma korostuu entisestään. Tämä siksi, että verkkomaailma muuttuu ja kehittyy nopeasti ja tämän kehityksen etunenässä ovat nimenomaan nuoret. Jos kasvatusalan ammattilaiset kehittävät verkkopalveluita nuorille ilman nuorten aktiivista osallisuutta prosessin eri vaiheisiin – suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin – on vaarana paitsi se, että nuoret eivät löydä kyseisiä palveluita, myös palveluiden vanhentuminen ennen aikojaan.

Yhtenä ratkaisuna tähän on jo pitkään nähty toimimista avoimissa ja ilmaisissa sosiaalisen median ympäristöissä, joissa nuoret liikkuvat aktiivisesti ja joiden käyttöönotto on nopeampaa ja kustannustehokkaampaa. Erityisesti kuntien ja laajemmin koko julkishallinnon näkökulmasta kaupallisten kuin myös ilmaispalvelujen hyödyntämiseen liittyy monia eettisiä ja juridisia kysymyksiä, joiden ratkaiseminen vie väistämättä oman aikansa. Mutta taustalla vaikuttavat myös ihmisten asenteet verkkomaailmaa kohtaan. Jos todella halutaan tehdä työtä siellä missä nuoret ovat, on omia asenteita kyettävä uudelleentarkastelemaan, jopa kyseenalaistamaan.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s