Arvot ja eettisyys verkkotyössä

Oulun kumppanuuskeskuksen toimijat järjestivät yhdessä Sosiaalista teknologiaa 2.0-seminaarin  5.-6.10.2011. Seminaarin ensimmäisenä päivänä pohdittiin erityisesti sitä, millaisia eettisiä näkökulmia tulisi huomioida, kun teknologiaa käytetään tai halutaan käyttää hyvinvointia edistävissä palveluissa. Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan (ETENEn) pääsihteeri Päivi Topo kiteytti esityksessään seuraavanlaisia huomioita:

  • Sosiaali- ja terveysalan teknologiaa soveltavassa työssä pitää ensisijaisesti olla kyse palveluiden, ei tekonologian, kehittämisestä.
  • Palveluita kehittävillä ratkaisuilla tulee tukea apua, tukea tai hoitoa tarvitsevaa ihmistä, ei aiheuttaa tälle vahinkoa.
  • Palveluita kehitettäessä tulee huomioida erityisesti kaikista heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden näkökulma. Miten palvelujärjestelmässä ja palveluissa tapahtuneet muutokset vaikuttavat heidän hyvinvointiinsa?
  • Ongelmallista on toistaiseksi ollut se, ettei teknologioiden hyvien vaikutusten toteennäyttäminen ja riskien tunnistaminen ole vielä vakuuttanut.
  • Sen, kenelle teknologiaa soveltava palvelu on suunnattu, täytyy olla tietoinen palvelun hyödyistä ja haitoista. On myös eettisesti oikein kuunnella ja huomioida, kuinka paljon riskejä tai haittoja palveluiden ”asiakas” on itse halukas ottamaan ja kohtaamaan tavoitellessaan uudenmuotoisen palvelun mahdollisesti tarjoamia hyötyjä.
  •  Eettisiä kysymyksiä on kysyttävä jatkuvasti uudelleen: teknologinen ympäristö muuttuu nopeasti ja teknologiaa soveltavien palveluiden kehittämisessä on mukana paljon eri toimijoita, joilla on erilaisia intressejä.
  • Kansalaisten etu täytyy olla aina kansalaisille suunnattujen palveluiden kehittämistyön keskiössä.

Topon avauksen jälkeen puheenvuoro siirtyi Marjaana Seppäselle, joka puhui arvoista teknologisoituvassa vanhustyössä . Seppänen jatkoi kiinnostavaa keskustelua esimerkiksi seuraavanlaisilla huomioillaan:

  • Kun teknologiaa soveltavilla palveluilla pyritään vanhusten hyvinvoinnin tukemiseen ja edistämiseen, mitä tällä oikeastaan tarkoitetaan? Seppäsen tutkimuksen mukaan ikäihmisten hyvinvoinnin mittarina ja osoituksena pidetään useimmiten kykyä elää mahdollisimman pitkään kotona. Voisiko ikäihmisten hyvinvointia ymmärtää ja mitata myös muista näkökulmista? Voisiko kotona asumista tärkeämpää olla esimerkiksi arjen sujuvuus?
  • Onko toimintaa ohjaava arvo aina yksilön hyvinvointi vai voisiko se olla yhteiskunnan oikeudenmukaisuus?
  • Voiko teknologian liittyminen hyvinvointipalveluihin lisätä ikäihmisten syrjäytymistä?
  • Teknologia ei yksin ole ratkaisu yhteiskunnallisia palveluita koskeviin ongelmiin vaan teknologia toimii ratkaisuna silloin, kun sekä asiakkaat, työntekijät että päättäjät osaavat ja haluavat sitä käyttää. Tekniikka on väline jonkin arvon toteutumista varten. Toisaalta teknologian kehittyminen muokkaa arvoja.
  • Lisääkö vai vähentääkö palveluiden teknologisoituminen palveluiden inhimillisyyttä?

Seminaarin esitykset ja niiden pohjalta käyty keskustelu muistuttivat myös nuorille suunnatun verkkotyön ja -toiminnan perimmäisten motiivien arvioinnin tärkeydestä. Toimintaa oikeuttavien arvojen ja periaatteiden tiedostaminen, tunnistaminen ja arvioiminen ovat aina keskeisiä kysymyksiä hyvinvointipalveluja kehittävien ja toteuttavien toimijoiden työssä. Kiinnostavaa onkin, voisiko Verken organisaation muotoutumisen prosessi aktivoida nuorille suunnattua verkkotyötä ohjaavia arvoja ja periaatteita koskevaa keskustelua?

Uusi organisaatio oikeuttaa olemassa olonsa yhteistyökumppaneilleen ja sidosryhmilleen parhaiten tekemällä toimintaansa ohjaavia arvoja koskevasta keskustelusta avointa, näkyvää ja osallistavaa. Ihanteellista organisaation toimivuuden ja vaikuttavuuden kannalta olisikin varmasti se, että perimmäiset käsitykset toiminnan syistä ja keinoista olisivat mahdollisimman laajalti jaettuja ja hyväksyttyjä. Toisaalta verkkonuorisotyön kehittämisessä ja toteuttamisessa on mukana valtava määrä eri toimijoita, joilla ymmärrettävästi on tilannesidonnaisia intressejä ja tavoitteita toimintaan osallistumiselleen, jotka voivat erota paljonkin toisistaan. Yksi kysymys kuuluukin: kuinka laaja ja syvällinen yhteisymmärrys toiminnan perimmäisistä syistä ja motiiveista eri toimijoiden tulee jakaa, mikäli kyseiset toimijat haluavat onnistua kaikkia osapuolia hyödyttävässä (moniammatillisessa ja monialaisessa) yhteistyössä?

Vaikka eroavaisuuksia arvo- ja eettisyyskäsityksissä varmasti aina löytyy, on toisaalta muistettava että tietyt, ainakin yleisen tason käsitykset ovat myös yhteisiä eri toimijoille.  Todennäköisesti kaikessa nuorille suunnatussa verkkotyössä sitoudutaan ainakin siihen periaatteeseen, että toiminnalla tavoitellaan nuorten hyvinvointia ja pyritään estämään tai vähentämään nuorten pahoinvointia. Topon ja Seppäsen puheenvuorot pakottavat kuitenkin katsomaan tarkemmin tällaisia abstrakteja itsestäänselvyyksiä: esimerkiksi käsitykset siitä, mitä nuorten hyvinvoinnilla ymmärretään tai miten nuorten hyvinvointia voidaan edistää, voivat vaihdella eri tahojen, toimijoiden ja henkilöiden välillä paljonkin. Esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta voisi herätellä keskustelua niistä arvopohjaisista käsityksistä, joihin toisaalta Verke ja toisaalta muut nuorille suunnattua verkkotyötä kehittävät ja toteuttavat toimijat haluavat sitoutua?

  • Halutaanko verkkopalveluilla edistää nuorten hyvinvointia? Miten hyvinvoiva nuori ymmärretään? Miten ajatellaan, että nuorten hyvinvointia voidaan edistää? Onko hyvinvoiva nuori aktiivinen, sosiaalinen, teknologisesti taitava, vähän verkossa aikaa viettävä, useita harrastuksia omaava vai jotain muuta?  Onko yhteiskunnan oikeudenmukaisuus, tasa-arvoisuus tai yhteisöllisyys nuoren hyvinvoinnin edellytys? Miten näitä arvoja voidaan edistää?
  • Miten verkkotyöllä ajatellaan vaikutettavan kaikista eniten ongelmia kokevien nuorten elämään? Tavoitetaanko verkon avulla juuri heitä? Vai tavoitetaanko verkon avulla ns. paremmin voivia nuoria? Onko tällöin tarkoituksena vapauttaa kasvokkaisten palveluiden resursseja enemmän apua ja tukea tarvitseville nuorille?
  • Miten verkkonuorisotyön vaikutuksia voitaisiin mitata ja arvioida? Onko verkkonuorisotyön riskejä analysoitu systemaattisesti ja jatkuvasti? Miten riskejä voidaan mitata ja arvioida? Miten nuoret, työntekijät ja kansalaiset yleisesti ovat hyötyneet verkkotyöstä?
  • Miten verkkosovellusten ja muun teknologian hyödyntäminen nuorisotyössä muokkaa nuorisotyöhön liittyviä arvoja?
  • Lisääkö vai vähentääkö verkon hyödyntäminen nuorille suunnattujen palveluiden inhimillisyyttä?
  • Tuleeko myös verkkonuorisotyöhön liittyvien yksityisen sektorin toimijoiden osallistua arvokeskusteluun?

Kysymyksiin liittyvän keskustelun kautta on mahdollista etsiä yhteisiä käsityksiä ja pohtia käsitysten välisiä eroja ja keskustelu itsessään todennäköisesti myös kehittää verkossa tehtävän nuorille suunnatun työn eettisyyttä. Seuraava mahdollinen tilanne esimerkiksi tässä kirjoituksessa esitettyjen kysymysten avoimelle pohtimiselle on tiistaina 18.10 Verken avajaisissa!  Tervetuloa!



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s