Verken (Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus) roolista

”Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan.”
(Herakleitos)

Elokuussa 2010 opetus- ja kulttuuriministeriö nimesi nuorisotyön valtakunnallisen palvelurakenteen toimijoita, joita ministeriö tukee säännöllisesti vuosittaisilla toiminta-avustuksilla. Yhtenä kolmestatoista (13) valtakunnallisesta kehittämiskeskuksesta toimii Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksessa sijaitseva Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus eli Verke.

Keskustelu verkkonuorisotyön roolista ja tehtävistä on ollut käynnissä jo jonkin aikaa laajasti läpi koko maan sitä tekevien piirissä. Vastaavaa keskustelua käydään myös nuorisotyöstä. Näyttää siltä, että näitä kysymyksiä ei kuitenkaan ihan heti ratkaista, josko on tarkoituskaan lopullisesti määritellä niitä kumpaakaan. Verkkonuorisotyön valtakunnallisessa kehittämiskeskuksessa verkkonuorisotyön kysymystä on pohdittu keskuksen alkumetreistä lähtien. Erityisesti tehtävää on pohdittu suhteessa olemassa olevaan ja menneeseen. Eli pitkälti siihen mitä tehtiin Netarissa (Netari.fi) ja mitä tehdään Netarin tekemisten lisäksi ja joidenkin mielestä myös Netarin jälkeen, koska Verke ei ole Netari. Netari on kuitenkin osa Verkeä ja se mitä Netarissa jatkossa tehdään on Verken toimintaa. Keskustelu tehtävästä on ollut värikästä ja tunteita herättävää. Positiivista on ollut intohimo, jota tilanteen synnyttämä keskustelu on tuonut esiin. Työhön ja tekemiseen erityisesti nuorisotyössä suhtaudutaan intohimoisesti. Keskustelulle on ollut selkeä tilaus ja kieltämättä tilanne johon ollaan saavuttu kaipaa pohdintaa ja avointa dialogia. Dialogiin ja avoimeen keskusteluun tähtää myös tämä blogi.

Verkkonuorisotyön valtakunnallisen kehittämiskeskuksen roolin ja tehtäväkuvan kirkastamisessa on ollut keskeistä löytää se mikä yhdistää verkkonuorisotyön toimijoita. Tällainen yhdistävä tekijä on verkkonuorisotyön toiminnan perimmäiset nuoria koskevat tavoitteet, jotka on kirjattu erilaisiin toiminnanohjausdokumentteihin kuten valtionhallinnon luomiin ohjeisiin, linjauksiin, lakeihin, asetuksiin ja kehittämisohjelmiin. Erityisen merkityksellinen on Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma, jonka kohdan 7. tavoitteita myös Verke rakentaa.

Toinen tärkeä huomio Verken tehtäväkentän ja toimintojen määrittelyssä on ymmärtää laajan nuorisotyön kentän tavoiteiden rakentuminen samanaikaisesti useammalla eri tasolla ja huomattavan usean toimijan kautta. Kunnilla ja sen eri organisaatioilla on oma tehtäväkenttänsä ja työtä jää myös järjestöjen ja yritysten kontolle. Kaikille on kuitenkin yhteistä perimmiltään sama lasten- ja nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia, osallisuutta, vaikuttamista ja kasvua tukevat päämäärät.

Kolmas tärkeä huomio on erottaa nuorisotyön kentän eri toimijoiden tapa toteuttaa tehtävää sekä tekemisen ympäristöt ja välineet. Erilaiset toimijat tekevät asioita eri tavalla vaikka taustalla voi olla hyvinkin samankaltaisia menetelmiä ja prosesseja. Tämä menetelmien ja erilaisten tapojen kenttä on myös hyvin voimakkaasti nousemassa esiin kaivattuna yhteistoiminnan ja yhteistyön alueena. Yhteistyöllä ja osaamisen jakamisella on myös pitkät perinteet joskin ne ovat usein viimevuosina nousseet esiin suuren yleisön tietoisuuteen juuri sosiaalisen median kautta ”uusina” kehittymisen kulminaatiopisteinä. Toisaalta valtionhallinto on hyvinkin voimakkaasti ajanut kuntaliitoksia ja organisaatioiden välistä yhteistyötä, eikä kaupunkienkaan hallintokuntien yhteistyön tiivistäminen mitään uutta ole.  Internet vertaisverkkojen verkostona ja erilaisten raja-aitojen ylittäjänä on kuitenkin esimerkkinä ylivoimainen kun tarkastellaan erilaisia mahdollisuuksia rakentaa toimintaa vapaalle ajatusten ja kokemusten jakamiselle, riippumatta asuinpaikasta, ammatista tai työnantajasta. Teknologia oikein käytettynä poistaa rajoja jos niin halutaan. Käännösohjelmat kumoavat kielirajoja, ilmaispäätteet ja verkot varallisuuteen liittyviä rajoja, puheentunnistus fyysisiä vammoja ja lukutaidottomuutta jne. Pääsy teknologian äärelle ja sen hyödyntäminen erityisesti työssä ei sitten niin helppoa olekkaan. Organisaation resurssit, työkulttuuri, osaaminen tai tietohallinto voivat estää teknologian käyttämisen.

Internet kulttuuri sosiaalisen median hypessä on myös tuonut esiin vaihtoehtokulttuurien ja vastakulttuurien toimintaa ja ajattelua ja samalla nostanut esiin uudestaan ideologistakin yhteisöllisyyttä mm. avoimen lähdekoodin ja sitä seuranneen kehityksen ympärillä. Järjestäytynyt reaalimaailma on juossut näiden muutosten perässä epätahtiin mutta mm. radikaalein ja uudistusmielisin yliopistomaailma on nähnyt Internetin alkuperäisille ajatuksille uskollisena avoimuuden ja yhteistoiminnan voiman keskittymistä ja panttaamista vaalivan maailman kanssa. Koulutussektorilla läpimurto kohti avoimuutta saatiin 2002 Massachusetts Institute of Technology (MIT) päätäessä julkaista kaikki opetus- ja oppimateriaali rajoituksetta verkossa vuoteen 2007 mennessä. Ajatus perustui avoimen lähdekoodin kehittäjäyhteisöjen viitoittamaan oivallukseen avoimen tiedon ylivoimaisuudesta ja mahdollisuuksista tiedon hyödyntämiseen laajemmin ja kykyyn tätä kautta edistää kyseisen tiedon kehittymistä ja soveltamista uusiin kohteisiin. Vaihtoehtoiset toimintamallit johtivat myös Creative Commons liikkeeseen, joka laajentaa myös yksityisten ihmisten mahdollisuuksia lisensoida tuotoksiaan jollakin vähemmän käyttöä rajoittavilla tavoilla kun perinteiset kopiosuojaukset.

Myös Verke (Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus) haluaa perustaa toimintansa avoimuuteen ja sitä kautta rakentuvaan yhteistyöhön ja toiminnan moninaiseen kehittymiseen. Askel hankemaailmasta ja sen suomasta suojasta ja rajoituksista avoimeen yhteistoiminnalliseen kontekstiin ei ole helppo. Muutoksen vaikeus on nähtävissä Verkenkin ympärillä vellovasta keskustelusta mutta erityisen vaikeaa se on toiminnan polttopisteessä oleville hankkeille ja ihmisille joiden tapa tehdä kokee suurimmat muutokset. Vaikeaa ei kenties ole muutos vaan muutoksen tekeminen vakiintuneeseen prosessiin. Eikä tietenkään ihme sillä kyseessä on meille ihmisille se kaikkein vaikein muutos eli oman toiminnan muuttaminen. Erityisen vaikeaa se on silloin kun kyse on arvostetusta toiminnasta jonka etuja ei kiistä kukaan. Tällöin kysytään rohkeutta katsoa eteenpäin.

Mutta mitä sitten huomenna tehdään? Mitä tehtäviä ja toimintoja Verke tuottaa? Miten päästään yhteisölliseen toimintaan ja osaamisen kehittämiseen? Mitä Verke voi kehittää ilman että se on pois keneltäkään?

Tässä muutamia ajatuksia

  • Verke on riippumaton kehityskumppani kaikille verkossa nuorille suunnattua työtä tekeville (moniammatillisuus ja valtakunnallisuus).
  • Verke ei pyri palvelujen ylläpitoon itse vaan keskittyy toiminnan kehittämisen tukemiseen moniammatillisen ja verkostoituvan valtakunnallisen työn ja resurssien kautta. Uusille kehittyville toiminnoille pyritään etsimään ja kehittämään luontevin toimija jonka kanssa kumppanuutena työtäkin voidaan jälleen kehittää eteenpäin.
  • Nuorten osallistuminen toiminnan kehittämiseen on keskeistä.
  • Verke mahdollistaa kaikkien alan toimijoiden välisen yhteistyön verkossa nuorille suunnatun työn kentässä, erityisesti verkkonuorisotyön kontekstissa.
  • Ensisijaisesti kehitetään kumppaneiden edellytyksiä kehittää omaa toimintaa verken mahdollistaman yhteistyön avulla. Kehittäminen nojaa verken puolelta laajapohjaiseen moniammatilliseen osaamiseen ja verkostomaiseen työskentelyyn, joka pyrkii tuomaa kehittämisen piiriin alan parhaat osaajat ja kokemuksen.
  • Kehittämisen ytimessä on aina kohderyhmälle (lapset ja nuoret) asetetut tavoitteet.
  • Kehittämiskumppanuus kehittyy yhteistyön muotojen ja mallien mukaan ja pyrkii tarjoamaan mahdollisuuksia niin kevyeen kumppanuuteen kuin pitkäaikaiseen yhteistyöhön.
  • Verken toiminta pyritään kehittämään avoimeen muotoon siten, että erilaisille kumppanuuksille ja yhteistyömuodoille syntyy mahdollisuuksia.
  • Verke pyrkii siltaamaan kolmannen sektorin ja kuntatoimijoiden tavoitteita priorisoimalla lasten ja nuorten oikeuksia ja mahdollisuuksia. Moniammatillinen yhteistyö pureutuu organisaatiorajoihin ja rahoitukseen kiinnittyviin rakenteisiin ja toivottavasti tulevaisuudessa mahdollistaa entistä enemmän lasten ja nuorten näkökulmasta järkevien toimintojen ja palveluiden laajapohjaista ja moniammatillista kehittämistä monimuotoisesti ja erillaisuuden huomioiden.
  • Verkostoituminen valtakunnallisesti ja valtakunnallisella tasolla mahdollistaa erilaisten toimijoiden erityisyyden ja osaamisen entistä paremman kehittymisen, koska suuri kokonaisuus tarvitsee erilaisuutta ja erityisyyttä.  Yhteistyö luo näin ollen parempia palveluita mutta oikein järjestettynä se myös pystyy vastaamaan erityisen nopeasti kehittyvään verkkomaailman muutoksiin ja tarpeisiin. Useammat silmät ja korvat näkevät enemmän kuin yhdet.

Edellä esitetyillä ajatuksilla on tarkoitus toimia pohjana toivottavasti laajalle keskustelulle verkkonuorisotyöstä ja laajemmin monialaisesta verkossa nuorille suunnatusta työstä. Verken polku on vasta alussa ja tämä blogimerkintä on oivallista lopettaa toiseen Herakleitoksen viittaukseen joka kuuluu näin:
” …kukaan ei voi astua kahdesti samaan virtaan, sillä sen enempää astuja kuin virtakaan ei ole sama.” (Herakleitos)



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s